Näin kylvät ja hoidat hämähäkkikukkaa

Hämähäkkikukka ja sen hämähäkkimäiset kukinnot

Kukinto näyttää siltä, kuin tusina hämähäkkejä istuisi vierekkäin varren päässä. Hämähäkkikukan pitkät heteet ja kapeat, alaspäin osoittavat siemenkodat antavat pallomaiselle kukinnolle viiksimäisen, raapivan ulkomuodon — siitä sekä suomenkielinen nimi että englannin spider flower. Yksittäinen kukka on vaatimaton, mutta varren kärkeen avautuu kymmeniä kukkia kerralla, ja uudet nuput nousevat koko kesän jo siementävien kotien yläpuolelle.

Kotoisin laji on Etelä-Amerikan lämpimiltä tasangoilta. Britannian Kew Gardensin Plants of the World Online paikantaa sen alkuperäisalueen Brasiliasta Pohjois-Argentiinaan, Paraguayn ja Uruguayn subtrooppisille seuduille, missä kasvi kasvaa luonnostaan yksivuotisena. Kasvitieteessä hämähäkkikukka kuuluu hämähäkkikukkakasvien heimoon (Cleomaceae), joka on lähisukua kaalikasveille — sama heimoyhteys näkyy lehdistön pistävässä, hieman kaalimaisessa tuoksussa.

Suomessa hämähäkkikukka on puhtaasti kesän kasvi. Se ei kestä pakkasta: RHS luokittelee sen talvenkestävyydeltään arkaan luokkaan H2, eli kasvi vioittuu jo muutaman plusasteen viileydessä. Käytännössä taimet siirretään ulos vasta kesäkuussa hallan väistyttyä, ja ensimmäinen syyspakkanen päättää kauden. Korkeutta kertyy suotuisalla paikalla reilusti yli metrin, joten paikka kannattaa miettiä jo penkkiä suunnitellessa.

Cleome houtteana, hassleriana vai Tarenaya – nimien selvennys

Siemenpussin nimi ei aina vastaa kasvitieteen viimeisintä sanaa. Hämähäkkikukka myydään Suomessa lähes aina nimellä Cleome hassleriana, ja moni vanha opaskin käyttää sitä. Kew Gardensin nykyinen, hyväksytty nimi on kuitenkin Cleome houtteana — hassleriana on luokiteltu sen synonyymiksi. Kasvi on sama, vaihtunut on vain tieteellinen nimilappu.

Suomen Lajitietokeskus (laji.fi) menee vielä askeleen pidemmälle ja sijoittaa lajin omaan Tarenaya-sukuunsa nimellä Tarenaya houtteana. Saman kasvin kolme nimeä — Cleome hassleriana, Cleome houtteana ja Tarenaya houtteana — kertovat siitä, että suvun rajoja on piirretty uudelleen DNA-tutkimuksen myötä. Ostajalle erolla ei ole käytännön merkitystä, mutta se selittää, miksi sama kukka esiintyy eri lähteissä eri nimellä.

Lähilaji aiheuttaa oman sekaannuksensa. Cleome spinosa on erillinen, harvinaisempi laji, jonka nimellä myydään siemeniä myös Suomessa — mutta moni kaupan spinosa-taimi on todellisuudessa juuri houtteanaa, sillä lajeja on sekoitettu kasvikaupassa vuosikymmeniä. Tunnistuksessa ratkaisee kukinnan väri ja koko, ei pelkkä siemenpussin nimilappu.

Aurinkoinen, tuulensuojainen paikka penkin takarivissä

Täysi aurinko tekee hämähäkkikukasta tukevan ja runsaskukkaisen. RHS sijoittaa lajin aurinkoiseen, lämpimään ja tuulelta suojattuun paikkaan, ja sama pätee suomalaisessa puutarhassa: mitä enemmän valoa, sitä lyhyempi ja vankempi varsi. Varjossa kasvi venyy pitkäksi ja kukinta jää laihaksi.

Pituus on myös paikan valinnan haaste. Reilusti yli metriin kohoava varsi on yllättävän hauras, ja avoimella, tuulisella paikalla pitkät versot taittuvat helposti. Tästä syystä seinän viereen tai muiden kasvien suojaan istutettu hämähäkkikukka pärjää paremmin kuin yksinäinen rivi aukealla, ja näkyvimmillä paikoilla tukikepit ovat paikallaan.

Penkissä hämähäkkikukan paikka on takarivissä. Alimmat lehdet harvenevat kesän mittaan, ja paljas varren tyvi näyttää rispaantuneelta, jos sen jättää näkyviin — Huiskulan hoito-ohje suositteleekin lajia nimenomaan sekaistutuksiin, joissa matalammat kesäkukat peittävät tyven. Etelä- ja länsiseinän vierusta, joka monelle varjokukalle on liian paahteinen, on hämähäkkikukalle usein juuri oikea.

Näin kylvät hämähäkkikukan siemenestä

Hämähäkkikukka kasvatetaan Suomessa esikasvatuksen kautta. Kasvukausi on lajille lyhyt, joten siemenet kylvetään sisälle jo kevättalvella, jotta taimet ehtivät kukintaan ennen syksyä. Itäminen on hieman epätasaista: osa siemenistä nousee viikossa, osa vasta parin viikon kuluttua. Suomalaisten puutarhalähteiden mukaan kylvö ajoittuu maalis–huhtikuulle, ja taimet siirretään ulos kesäkuussa, kun yöpakkasten vaara on ohi.

1. Kylvä siemenet sisälle maalis–huhtikuussa. Täytä taimiruukut kevyellä kylvömullalla ja kylvä siemenet ohuelti pinnan tuntumaan. Pidä multa tasaisen kosteana ja lämpimänä, noin 18–22 °C:ssa. Itäminen kestää tavallisesti yhdestä kahteen viikkoa.
2. Anna taimille valoa ja tilaa. Siirrä taimet heti idettyä valoisaan ikkunaan tai kasvivalon alle, jottei varsi veny. Kouli taimet omiin ruukkuihinsa, kun niihin on kasvanut pari lehtiparia.
3. Karaise taimet ennen ulossiirtoa. Totuta taimet ulkoilmaan vähitellen touko–kesäkuun vaihteessa: vie ne päiväksi ulos suojaisaan paikkaan ja tuo yöksi sisään noin viikon ajan. Karaisu vahvistaa vartta ja vähentää siirtoshokkia.
4. Istuta ulos kesäkuussa hallan jälkeen. Kun yöpakkasten vaara on ohi, istuta taimet aurinkoiseen, runsasmultaiseen paikkaan. Jätä taimien väliin 30–40 cm tilaa, jotta tuuheat kasvit mahtuvat haaroittumaan.
5. Käsittele varovasti piikkien takia. Varren tyvessä on pienet okaat ja varret ovat karvaiset ja hieman tahmeat. Käytä istutuksessa puutarhahanskoja, niin vältät naarmut.
6. Poista kuihtuneet kukat kesän mittaan. Riivi kuihtuneet kukinnot pois, niin kasvi jatkaa kukintaa pidempään. Loppukesästä voit jättää muutaman kodan kypsymään siementen keräystä tai itsekylvöä varten.

Kuinka usein hämähäkkikukkaa kastellaan

Hämähäkkikukka kestää kuivuutta paremmin kuin moni kesäkukka. Juuriston ehdittyä vahvistua kasvi pärjää sadeveden varassa, ja penkissä riittää kastelu pidemmän poutajakson aikana. RHS:n hoito-ohje neuvookin kastelemaan vain kuivina kausina, sillä liika vesi tekee kasvustosta velton ja pitkän.

Ruukussa rytmi on tiheämpi. Iso lehtimassa ja rajattu multatila kuivuvat nopeasti, joten suuressa parvekeruukussa multaa tunnustellaan sormella ja kastellaan, kun pintakerros on kuivunut. Vesi annetaan mullan pinnalle, ei kukintojen päälle — pitkät heteet ja kypsyvät kodat pysyvät kuivina paremmassa kunnossa.

Liiallinen kastelu näkyy ennen pitkää kasvutavassa. Jatkuvasti märässä mullassa varsi venyy pitkäksi ja pehmeäksi, kukintoja tulee vähemmän ja alalehdet kellastuvat. Sateisena kesänä penkkiin istutettu hämähäkkikukka ei tarvitse lisävettä juuri lainkaan.

Mitä multaa ja ravinteita hämähäkkikukka tarvitsee

Runsasmultainen mutta hyvin vettä läpäisevä kasvualusta sopii hämähäkkikukalle parhaiten. RHS mainitsee niin saven, hiekan kuin multavankin maan käyvän, kunhan vesi ei jää seisomaan. Huiskulan hoito-ohje tiivistää saman suomalaiseen muotoon: kasvi tarvitsee runsasmultaisen kasvupaikan tai -astian.

Lannoituksen kanssa kannattaa olla maltillinen. Liian typpipitoinen ravinne tuottaa rehevää lehteä kukinnan kustannuksella, ja kasvusto venyy pitkäksi — sama ilmiö kuin liikakastelussa. Kohtuullinen kesäkukkaravinne pari kertaa kasvukauden aikana riittää penkissä hyvin.

Ruukkukasvi tarvitsee hieman enemmän. Rajattu multatila köyhtyy kesän mittaan, joten parvekeruukussa kasvavalle hämähäkkikukalle annetaan laimeaa lannoitetta säännöllisemmin kuin penkkikasville. Multaan istutuksen yhteydessä sekoitettu hidasliukoinen ravinne tasaa tarvetta.

Miksi hämähäkkikukasta tulee pitkä ja kukaton

Pitkä, harva ja kukaton hämähäkkikukka on tavallisin pettymys. Useimmiten syy on yhdistelmä liikaa vettä, liikaa typpeä ja liian vähän valoa — kasvi panostaa varren pituuteen kukkien sijaan. Aurinkoinen paikka ja niukempi lannoitus kääntävät kehityksen takaisin kukintaan.

Entä jos kukintaa ei kuulu lainkaan? Silloin kannattaa katsoa kalenteria ja paikkaa. Esikasvatettu taimi kukkii heinäkuusta alkaen, mutta liian varjoisaan paikkaan istutettu tai myöhään kylvetty kasvi voi jäädä kukkimaan vasta loppukesästä — Suomen lyhyessä kesässä se tarkoittaa vain muutamaa viikkoa ennen pakkasia.

Alalehtien kellastuminen ja variseminen kuuluu osin lajin tapoihin. Hämähäkkikukan tyvi harvenee luonnostaan kesän edetessä, eikä se ole merkki sairaudesta. Jos taas koko kasvi nuokkuu ja lehdet kellastuvat laajalti, syy on tavallisesti vettynyt multa. Anna pinnan kuivua ennen seuraavaa kastelua.

Piikit, karvaiset varret ja myskintuoksu

Hämähäkkikukkaa kannattaa käsitellä hanskat kädessä. Pohjois-Carolinan osavaltionyliopiston puutarhatietokanta (NC State Extension) kuvaa lajin varret karvaisiksi ja kertoo lehtiruodin tyvessä olevan parin pienen okan — ne ovat teräviä kuin ruusunpiikit pienoiskoossa. Istutus, sitominen ja kuihtuneiden kukkien poisto sujuvat naarmuitta, kun kädet ovat suojassa.

Lehdistö tuoksuu voimakkaalta. Monet kuvaavat hajun pistäväksi tai hieman kaalimaiseksi, ja ryhmäistutuksessa se on selvästi aistittavissa — NC State Extension mainitsee tuoksun olevan joillekin epämiellyttävä. Useimmat tottuvat siihen nopeasti, eikä se kanna kauas. Lähietäisyydeltä se on osa lajin luonnetta.

Tuoksulla on puolensa. Saman pistävän hajun arvellaan pitävän osan kasvinsyöjistä loitolla, ja käytännössä hämähäkkikukka säilyy kesän yli yllättävän ehjänä. Lapsiperheen pihalla okaat kannattaa silti pitää mielessä: kasvi ei ole myrkyllinen, mutta piikit voivat raapaista.

Hämähäkkikukka kestää tuholaisia hyvin

Hämähäkkikukka on harvinaisen vähän tuholaisia kärsivä kesäkukka. Karvaiset, pistävän tuoksuiset varret ja okaat tekevät siitä epähoukuttelevan monelle hyönteiselle, ja moni kasvattaja pitää sitä lähes huolettomana penkkikasvina. Vakavia tuhoja näkee harvoin.

Pari vaivaa kannattaa silti tuntea. Nuoret, vasta istutetut taimet ovat etanoiden makuun pehmeitä, ja kostealla loppukesän säällä etanat voivat nakertaa niitä öisin — käsin keräys hämärän tullen pitää kannan kurissa. Pehmeisiin verson kärkiin voi toisinaan ilmestyä kirvoja, jotka huuhtoutuvat vesisuihkulla.

Onko hämähäkkikukka myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille

ASPCA luokittelee hämähäkkikukan myrkyttömäksi. Yhdysvaltain eläinsuojelujärjestön myrkkykasviluettelo merkitsee lajin Cleome hassleriana turvalliseksi koirille, kissoille ja hevosille, eikä siitä ole kirjattu myrkytystapauksia. Sama tulos löytyy NC State Extensionin tietokannasta, joka merkitsee kasvin myrkyttömäksi kaikille kolmelle eläinryhmälle.

Tämä erottaa hämähäkkikukan monesta kesän suosikista. Mukulabegonia, pelargoni ja moni muu parvekekukka on ASPCA:n mukaan lemmikeille myrkyllinen — hämähäkkikukka ei ole. Jos pihalla liikkuu kissa tai koira, sen voi istuttaa penkkiin huoletta.

Yksi täsmennys on paikallaan. Myrkyttömyys ei tarkoita, etteikö kasvi voisi aiheuttaa harmia: varren okaat voivat raapaista, ja suuri määrä lehteä syötynä saattaa ärsyttää vatsaa kuten mikä tahansa epätavallinen kasvi. Vaaraa pureskelusta ei kuitenkaan ole, mikä tekee hämähäkkikukasta turvallisen valinnan lapsiperheen ja lemmikkikodin pihaan.

Itsekylvö ja siementen talteenotto

Kukinnan jälkeen hämähäkkikukka tekee pitkiä, kapeita siemenkotia, jotka törröttävät varresta ulospäin. NC State Extension kuvaa lajin kylvävän itseään herkästi: kypsät kodat halkeavat ja sinkoavat siemenet ympäröivään maahan. Lämpimässä ilmastossa tästä syntyy seuraavana keväänä uusi taimisukupolvi ilman vaivaa.

Suomessa itsekylvö on epävarmempaa. Lyhyt ja viileä kesä ei aina riitä siementen kypsymiseen, ja talven pakkaset karsivat eloonjääneet. Suojaisalla, lämpimällä paikalla muutama taimi voi silti nousta itsestään seuraavana kesänä — varmin tapa on kerätä siemenet talteen syksyllä.

Kerää kodat, kun ne ruskettuvat mutta eivät ole vielä auenneet. Anna niiden kuivua paperipussissa viileässä, ravista siemenet talteen ja säilytä ne kuivassa kevääseen. Omat siemenet eivät aina toista emokasvin väriä tarkasti, mutta hämähäkkikukan kohdalla yllätykset ovat harvoin pettymyksiä.

Hämähäkkikukka penkissä, ryhmässä ja maljakossa

Penkissä hämähäkkikukka on takarivin näyttävä rakentaja. Reilusti yli metriin kohoavat kukkavarret antavat korkeutta matalampien kesäkukkien taakse, ja pallomaiset kukinnot tuovat ilmavuutta tiiviiseen istutukseen. Paras vaikutelma syntyy ryhmästä: yksittäinen kasvi jää helposti hassun näköiseksi, mutta kolmen tai useamman rykelmä muodostaa pilvimäisen massan.

Kumppaneiksi sopivat matalat, tuuheat kesäkukat, jotka peittävät paljaan tyven. Samettikukka, tsinnia ja muut runsaslehtiset yksivuotiset täydentävät hämähäkkikukan ilmavaa olemusta hyvin. Valkoinen hämähäkkikukka rauhoittaa kirjavaa penkkiä, vaaleanpunainen ja purppura taas syventävät sävyä.

Maljakossa kukinto kestää useita päiviä, ja pitkä varsi sopii korkeaan kimppuun. Pihalla kasvi houkuttelee pölyttäjiä: mehiläiset ja perhoset käyvät kukilla päivällä, iltahämärissä pitkäkieliset yökköset. Pölyttäjäystävällisyys tekee hämähäkkikukasta hyödyllisen lisän myös hyötypuutarhan reunaan.

Usein kysyttyä hämähäkkikukasta

Lue myös

• Tsinnia – toinen runsaskukkainen, lemmikeille turvallinen kesäkukka →
• Auringonkukka – korkea ja myrkytön yksivuotinen →
• Leijonankita – esikasvatettava kesäkukka leikkoon →
• Lemmikkiturvalliset kesäkukat parvekkeelle →
• Kaikki yksivuotiset kesäkukat →