Tsinnia: kylvö, hoito ja leikkokukka

Tsinnia – oppineidenkukka Meksikosta

Tsinnia on nimetty ihmisen mukaan. Johann Gottfried Zinn oli 1700-luvun saksalainen lääkäri ja kasvitieteilijä, joka johti Göttingenin yliopiston kasvitieteellistä puutarhaa, ja Carl von Linné nimesi kasvisuvun hänen mukaansa Zinniaksi. Vanhastaan kasvia on Suomessa kutsuttu myös oppineidenkukaksi, vaikka siemenpusseissa ja puutarhakaupassa se on nykyään lähes aina lyhyesti tsinnia.

Kotiseudultaan tsinnia on meksikolainen kuivien niittyjen ja pensaikkojen kasvi. Kew Gardensin Plants of the World Online, joka kokoaa maailman kasvilajien levinneisyystiedot yhteen tietokantaan, määrittää lajin alkuperäalueeksi Meksikosta Nicaraguaan ulottuvan Keski-Amerikan. Tsinnia kuuluu asterikasveihin (Asteraceae), ja sen näyttävä kukka on tarkkaan ottaen mykerö: tiivis kerä pieniä kukkia, jonka reunan suuret terälehtimäiset osat ovat omia laitakukkiaan. Jalostus on tuottanut yksinkertaisista mykeröistä täyteläisiä, daaliaa ja kaktusta muistuttavia kerrottuja muotoja.

Suomeen tsinnia tuo lämpöä vaativan luonteensa. Laji ei siedä kylmää lainkaan, joten se kasvatetaan meillä yksivuotisena: siemen kylvetään keväällä, kasvi kukkii saman kesän kirkkaina väreinä ja kuolee syksyn ensimmäisiin pakkasiin. Helppona siemenestä kasvatettavana kesäkukkana tsinnia muistuttaa auringonkukkaa ja kehäkukkaa, mutta on näitä selvästi arempi kylmälle. Sitä ei kannata kiirehtiä ulos.

Tsinnian lajikkeet yksinkertaisesta kerrottuun

Tsinnian lajikevalikoima jakautuu ennen kaikkea kukkamuodon mukaan. Yksinkertaisissa lajikkeissa on yksi rivi laitakukkia ja avoin keskusta, kun taas kerrotut muodot peittävät keskustan päällekkäisillä terälehdillä. Suosittuja puutarhalajikkeita ovat juuri nämä täyteläiset, daaliankukkaiset tsinniat, ja kaktustsinnioissa terälehdet ovat kapeat ja taakse kiertyneet. Yksinkertaiset mykeröt houkuttelevat parhaiten perhosia ja mehiläisiä, sillä niiden keskellä oleva mesi on hyönteisten ulottuvilla.

Korkeus vaihtelee lajikkeittain reilusti. Missouri Botanical Garden ilmoittaa Zinnia elegans -lajin korkeudeksi noin 30–120 cm, ja matalimmat jalostetut kääpiölajikkeet jäävät tätäkin lyhyemmiksi, vain parinkymmenen sentin korkuisiksi ja tuuheiksi kasveiksi. Matalat sarjat, kuten Thumbelina ja Profusion, sopivat parvekelaatikkoon ja penkin reunaan ilman tukea. Pisimmät, lähes metriin yltävät daaliankukkaiset jättitsinniat taas kasvatetaan maljakkoa varten penkin taustalle.

Lajikkeen valinta kannattaa tehdä käyttötarkoituksen mukaan. Lyhyessä ja viileähkössä kesässämme aikaisin kukkivat, taudinkestäviksi jalostetut sarjat ovat varma valinta – Missouri Botanical Garden suosittelee nimenomaan taudinkestäviä lajikkeita kosteaan kasvuilmastoon, jossa härmä vaivaa tsinnioita herkästi. Värilajitelma antaa penkkiin koko tsinnian kirjon, kun taas yksiväriset sarjat sopivat istutukseen, jossa haetaan yhtenäistä sävyä.

Tsinnia tarvitsee lämpimän, aurinkoisen paikan

Aurinko ja lämpö ratkaisevat tsinnian menestyksen. Britannian RHS, joka ylläpitää maan laajinta puutarhakasvien tietokantaa, kuvaa tsinnian kasvavan runsaimmin suojaisalla, lämpimällä ja aurinkoisella paikalla – varjossa ja viileässä se ei menesty. Suomen lyhyemmässä ja viileämmässä kesässä tämä korostuu entisestään, joten valitse kasvupaikaksi päivän lämpimin, vähintään kuusi tuntia suoraa aurinkoa saava kohta, mieluiten etelään tai länteen avautuva seinusta.

Maan on päästävä lämpiämään ja kuivumaan. RHS varoittaa, että kylmillä, raskailla ja huonosti vettä läpäisevillä mailla tsinnia jää kituliaaksi. Suomalaisessa pihassa tämä tarkoittaa, että tiivis savimaa kannattaa keventää hiekalla ja kompostilla, eikä matala, kosteana pysyvä notko ole tsinnialle oikea paikka. Kohollaan oleva penkki tai aurinkoinen rinne lämpiää keväällä nopeammin ja sopii lajille parhaiten.

Ruukussa ja parvekelaatikossa tsinnia onnistuu, kun astia on tarpeeksi suuri ja paikka suojaisa. Lasitettu eteläparveke on tsinnialle kuin tehty, sillä siellä lämpö kerääntyy ja kasvi pääsee suojaan kylmiltä öiltä ja sateelta. Matalat lajikkeet pysyvät tuulessa pystyssä, mutta korkeat lajikkeet kaatuilevat puuskissa ja kaipaavat joko tukea tai suojaisan nurkan. Tuulinen, varjoinen parveke ei tsinnialle riitä.

Näin kylvät tsinnian siemenestä

Tsinnia kasvatetaan Suomessa siemenestä, ja kylvön tärkein erityispiirre on juuriston arkuus. Tsinnia ei pidä juuristonsa häiritsemisestä, joten se kannattaa kylvää suoraan omiin ruukkuihin tai kennoihin eikä yhteiseen kylvölaatikkoon, josta taimet jouduttaisiin repimään erilleen. RHS neuvoo kylvämään siemenet kennoihin sisällä ja siirtämään taimet sieltä 9 cm:n ruukkuihin, jolloin juuripaakku säilyy ehjänä istutukseen asti. Lämpöä rakastavana lajina tsinniaa ei kylvetä liian aikaisin: myöhäinen kevätkylvö välttää sekä kylmät että taimien venymisen.

1. Kylvä siemenet omiin ruukkuihin huhtikuussa. Täytä pienet ruukut tai kennot kostealla kylvömullalla ja kylvä yhdestä kahteen siementä kuhunkin. Peitä siemenet ohuella, noin sentin multakerroksella, sillä tsinnia itää pimeässä. Pidä multa tasaisen kosteana ja lämpimänä, noin 20 asteessa, jolloin taimet nousevat muutamassa päivässä.
2. Kasvata taimet valoisana ja viileähkönä. Siirrä ruukut heti idätyksen jälkeen valoisaan paikkaan ja laske lämpö noin 15–18 asteeseen, ettei taimi veny pitkäksi ja heikoksi. Kastele kohtuudella, sillä liian märkä multa lahottaa nuoret taimet helposti. Jos kuhunkin ruukkuun nousi useampi taimi, jätä vahvin ja nipistä muut pois.
3. Nipistä latva haaroittumista varten. Kun taimi on noin 20–30 cm korkea ja siinä on muutama lehtipari, nipistä kasvupisteen latva pois lehtiparin yläpuolelta. Tämä saa tsinnian haaroittumaan ja tuottamaan useita kukkavarsia yhden pitkän sijaan. Jos kasvatat tsinniaa pitkävartiseksi leikkokukaksi, jätä latvonta tekemättä.
4. Karaise taimet ennen ulos siirtoa. Totuta taimet ulkoilmaan noin viikon ajan ennen istutusta viemällä ne päiväksi suojaisaan paikkaan ulos ja tuomalla yöksi sisään. Karaisu vahvistaa varret ja totuttaa lehdet suoraan aurinkoon. Karaisematon taimi kärsii herkästi auringonpoltosta ja kylmästä.
5. Istuta ulos vasta hallojen jälkeen. Istuta tsinnia pysyvälle paikalle vasta, kun yöpakkasten vaara on ohi – Etelä-Suomessa tavallisesti kesäkuun alussa. Lämmönvaatijana tsinnia ei siedä kylmää maata, joten muutaman lämpimän päivän odottaminen kannattaa. Jätä taimien väliin lajikkeesta riippuen 30–40 cm, jotta kasvusto pysyy ilmavana ja härmä loitolla.
6. Pidä kukinta käynnissä leikkaamalla. Poista kuihtuneet mykeröt leikkaamalla varsi seuraavan sivuhaaran yläpuolelta, niin kasvi työntää tilalle uusia nuppuja. Säännöllinen kuihtuneiden kukkien poisto on tehokkain tapa pidentää kukintaa syksyyn asti. Samalla leikatut kukat päätyvät maljakkoon.

Kuinka usein tsinniaa kastellaan

Tsinnia haluaa tasaista kosteutta mutta ei jatkuvaa märkyyttä. Penkissä kasvava tsinnia pärjää tavallisella kesäsäällä, kun maa ei pääse kuivumaan kukinnan aikana; helleviikolla vettä tarvitaan useammin. RHS muistuttaa pitämään tsinniat kasteltuina kuivalla helteellä, mutta varoittaa kastelemasta lehdistöä. Vesi kannattaa siis antaa juurelle, ja pintamullan annetaan kuivahtaa kastelukertojen välissä.

Lehtien kastelulla on tsinnialla suora yhteys tauteihin. Märkä lehdistö on härmän ja muiden sienitautien liittolainen, ja tsinnia on näille erityisen altis. Aamulla juurelle annettu vesi ehtii imeytyä maahan ennen iltaa, eikä lehdille jää kosteutta yön ajaksi. Tämä yksi tapa – kastelu maahan eikä kasvin päälle – ehkäisee tsinnian tavallisinta vaivaa tehokkaammin kuin jälkikäteen ruiskuttaminen.

Ruukussa ja parvekelaatikossa kosteus vaihtelee nopeammin kuin penkissä. Rajallinen multamäärä lämpiää ja kuivuu auringossa, joten kuumalla lasiparvekkeella tsinnia voi tarvita vettä päivittäin. Tunnustele pintamultaa sormella ennen kastelua: jos parin sentin syvyydessä tuntuu vielä kosteaa, vettä ei vielä tarvita. Sateella avomaan tsinnia ei kaipaa lisävettä lainkaan.

Mitä multaa ja ravinteita tsinnia tarvitsee

Paras kasvualusta tsinnialle on multava ja hyvin läpäisevä. Missouri Botanical Garden kuvaa lajin viihtyvän humuspitoisessa, tasakosteassa ja hyvin vettä läpäisevässä maassa täydessä auringossa. Suomalaisessa pihamaassa kompostilla parannettu puutarhamulta täyttää nämä ehdot, ja ruukkuun käy tavallinen kukkamulta. Tarkka pH-luku ei ole tsinnialle kriittinen, sillä RHS toteaa maan happamuuden olevan lajille toissijaista, kunhan vesi pääsee valumaan pois.

Ravinteita runsaasti kukkiva tsinnia käyttää tasaisesti läpi kesän. Avomaalla kompostilla muokattu penkki riittää usein ilman lisälannoitusta, mutta ruukkukasvi tyhjentää mullan ravinteet nopeasti. RHS suosittelee ruukussa kukkiville tsinnioille runsaskaliumista lannoitetta, kuten tomaattilannoitetta, joka tukee kukintaa lehtevän kasvun sijaan. Liiallinen typpi kasvattaa rehevää lehteä kukkien kustannuksella.

Suomen kasvukaudella lannoitus ajoittuu kesän lämpimiin kuukausiin. Martat huomauttaa, että keväällä mullan ravinteet riittävät kesäkukille usein koko kesän, mutta runsaskasvuiset lajit hyötyvät lisälannoituksesta heinäkuusta alkaen. Tsinnia kuuluu juuri näihin reippaasti kasvaviin: heinä-elokuun lannoitus pitää kukinnan runsaana loppukesään asti. Lopeta lannoitus, kun syksy viilenee eikä uusia nuppuja enää ehdi kehittyä.

Miksi tsinnian lehtiin tulee härmää

Valkoinen, jauhomainen peite tsinnian lehdillä on härmää, lajin tavallisin vaiva. Sekä RHS että Missouri Botanical Garden mainitsevat härmän ja muut sienitaudit tsinnian merkittävimmiksi ongelmiksi, ja kostea, viileä loppukesä on niille otollista aikaa. Suomen elo-syyskuun viilenevät ja kosteat yöt ovat juuri sellaiset, joissa härmä leviää helposti tiheässä kasvustossa.

Härmää torjutaan ennen kaikkea ilmavuudella. Väljä istutusväli, aurinkoinen paikka ja juurelle suunnattu kastelu pitävät lehdistön kuivana ja vähentävät tartuntaa selvästi. Pahasti härmääntyneet lehdet kannattaa poistaa, eikä tsinniaa ole viisasta istuttaa samaan kohtaan vuodesta toiseen. Taudinkestäviksi jalostetut lajikkeet, joita Missouri Botanical Garden suosittelee kosteaan ilmastoon, sairastuvat selvästi harvemmin.

Joskus tsinnia kasvaa hitaasti tai jää kitukasvuiseksi keskellä kesää. Useimmiten syy on kylmä alkukesä: liian aikaisin ulos istutettu taimi pysähtyy, kunnes maa lämpiää kunnolla. Toinen tavallinen pettymys on niukka kukinta varjoisalla paikalla, sillä ilman täyttä aurinkoa tsinnia tuottaa lehteä mutta vähän nuppuja. Kummankin korjaa sama asia: lämmin, valoisa kasvupaikka ja kärsivällisyys kesän lämpenemisen kanssa.

Etanat ja sienitaudit – tsinnian yleisimmät vaivat

Tsinnian vaivat painottuvat sienitauteihin ja taimivaiheen etanatuhoihin, kun taas hyönteistuholaisia on vähän. Kirvoja voi kerääntyä versojen kärkiin imemään kasvinestettä, mutta pienen pesäkkeen huuhtoo pois vedellä tai miedolla saippualiuoksella. Missouri Botanical Garden mainitsee lämpimän ilmaston tuholaisena japaninkuoriaisen, jota Suomessa ei tavata, joten meikäläisen kasvattajan huolet rajoittuvat lähinnä etanoihin ja sieniin.

Etanat taimien kimpussa

Etanat ovat tsinnian taimien pahin vihollinen. RHS varoittaa etanoiden tuhoavan tsinnian taimia herkästi, ja Suomen kostea alkukesä on niille otollista aikaa. Vasta ulos istutetut, pehmeät taimet voivat kadota yhdessä yössä, joten ne kannattaa suojata heti istutuksen jälkeen esimerkiksi keräämällä etanat iltaisin tai levittämällä taimien ympärille karkeaa rouhetta. Puutunut, vahvistunut kasvi kestää etanoita jo paljon paremmin.

Härmä ja muut sienitaudit

Härmä on tsinnian merkittävin tauti, ja sen lisäksi laji voi saada lehtilaikkuja, poltetautia ja kosteissa oloissa harmaahometta. Missouri Botanical Garden listaa tsinnian vaivoiksi härmän ohella lehtilaikut, juurilahot, poltetaudin ja harmaahomeen, jotka kaikki viihtyvät tiheässä ja kosteassa kasvustossa. Oireina ovat valkoinen peite tai ruskeat laikut lehdillä, ja pahasti saastuneet lehdet kannattaa poistaa. Ennaltaehkäisy on sama kuin härmällä: ilmavuus ja kuiva lehdistö.

Tsinnia leikkokukkana ja perhosten houkuttimena

Harva yksivuotinen palkitsee leikkaajaansa yhtä auliisti kuin tsinnia. Mitä enemmän kukkia leikkaa, sitä enemmän kasvi tuottaa uusia, sillä leikkaaminen toimii samalla kuihtuneiden kukkien poistona ja kiihdyttää kukintaa. RHS neuvoo leikkaamaan kukat hellävaroen maljakkoon ja poistamaan kukinnan hiipuessa nuutuneet mykeröt seuraavan haaran yläpuolelta. Pisimpiin, suoriin leikkovarsiin kannattaa kasvattaa latvomattomia, korkeita lajikkeita.

Maljakossa tsinnia säilyy parhaiten, kun mykerö leikataan vasta lähes täysin auenneena – nupulla leikattu tsinnia ei enää avaudu kunnolla vedessä. Leikkaa varsi aamulla, poista veteen jäävät lehdet ja vaihda vesi parin päivän välein. Pihalla kukkiva tsinnia on myös ahkera perhosten ja mehiläisten ruokapaikka, ja yksinkertaiset lajikkeet houkuttelevat pölyttäjiä kerrottuja paremmin. Tsinnia sopii samaan kesäkimppuun esimerkiksi leijonankidan ja silkkiunikon kanssa.

Onko tsinnia myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille

ASPCA:n myrkkykasviluettelo luokittelee tsinnian (Zinnia) ei-myrkylliseksi koirille, kissoille ja hevosille. Kasvi ei sisällä eläimille vaarallisia yhdisteitä, joten tsinnian voi istuttaa huoletta sinne, missä lemmikit liikkuvat. Tämä tekee tsinniasta turvallisen valinnan koti- ja parvekepuutarhaan, jossa kissa tai koira saattaa nuuskia kasveja.

Ihmiselle tsinnia ei ole myrkyllinen. Sitä ei kuitenkaan ole jalostettu syötäväksi, joten tsinnia kannattaa pitää koristekukkana eikä keittiökasvina – toisin kuin esimerkiksi syötäväksi kelpaava kehäkukka. Pienten lasten taloudessa tsinnia ei aiheuta erityistä huolta, sillä kasvi on vaaraton kosketella ja käsitellä.

Yksi yleinen varaus pätee silti. Suuri määrä mitä tahansa kasviainesta voi ärsyttää koiran tai kissan vatsaa ja aiheuttaa ohimenevää oksentelua, vaikka laji itsessään olisi myrkytön. Tsinnian kohdalla kyse on korkeintaan tästä lievästä, ohimenevästä vatsavaivasta, ei varsinaisesta myrkytysvaarasta. Akuuttia vaaraa tsinnia ei lemmikeille aiheuta.

Usein kysyttyä tsinniasta

Lue myös

• Kaikki yksivuotiset kukat →
• Leijonankita – toinen helppo leikkokukka siemenestä →
• Kehäkukka – syötävä kesäkukka pakkasiin asti →
• Auringonkukka – Asteraceae-heimon jättiläinen →
• Silkkiunikko – helppo yksivuotinen suorakylvöllä →
• Hämähäkkikukka – korkea, ilmava yksivuotinen (Cleome) →
• Kesämalvikki – helppo malvakasvi siemenestä →