Päivänsini – kylvöstä kukkivaan köynnökseen

Päivänsini – aamulla aukeava sininen köynnös

Yhdessä kesässä päivänsini kiertyy tukirakennetta pitkin 2,5–3 metrin korkeuteen, nopeammin kuin moni muu parvekkeen kesäkukka. Pehmeä, kiertyvä varsi tarttuu säleikköön, naruun tai aitaverkkoon ilman erillisiä kärhiä. Loppukesästä koko rakenne katoaa sinisten suppilokukkien alle.

Nimi kertoo kukan luonteen. Päivänsinen kukat avautuvat aamulla taivaansinisiksi suppiloiksi, joiden pohjalla hohtaa vaaleampi tähtikuvio, ja sulkeutuvat jo iltapäivällä – sama kukka ei avaudu enää uudelleen. Tilalle puhkeaa lakkaamatta uusia nuppuja, joten kukinta näyttää jatkuvalta läpi kesän.

Laji on kotoisin Meksikosta, ja Suomessa sitä kasvatetaan hallanarkana yksivuotisena. Kew Gardensin kasvitietokanta POWO nimeää lajin Ipomoea tricolor, jonka espanjalainen kasvitieteilijä Cavanilles kuvasi jo vuonna 1795 – samaa Ipomoea-sukua kasvaa myös syötävä bataatti. Etelä-Suomessa siemenet esikasvatetaan sisällä, ja taimet siirretään ulos vasta kesäkuussa yöpakkasten mentyä.

Päivänsini, kirjopäivänsini vai elämänlanka – nimien selvennys

Kaupan taimissa ja siemenpusseissa sama kasvi kulkee kolmella nimellä. Yleisin niistä on päivänsini, joka viittaa kukan päiväkohtaiseen rytmiin. Suomen Lajitietokeskus laji.fi käyttää lajista virallisena niminä muotoa kirjopäivänsini, jossa etuliite kirjo viittaa kukan moniväriseen tähtikuvioon ja lajinimeen tricolor. Sininen on lajikkeista tunnetuin, mutta samaa lajia myydään myös valkoisena ja punertavana.

Suku Ipomoea tunnetaan suomeksi elämänlankoina, ja juuri tätä nimeä näkee toisinaan käytettävän päivänsinestä löyhästi. Saman suvun lajeja ovat esimerkiksi aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea) tummanpunaisine kukkineen ja keisarinelämänlanka (Ipomoea nil). Lähin sukulainen suomalaisella parvekkeella on kuitenkin lehtensä takia kasvatettava koristebataatti, joka kuuluu samaan sukuun – kukka ja köynnöstapa ovat lähes identtiset.

Vanhemmissa siemenluetteloissa laji esiintyy myös nimillä Ipomoea rubrocaerulea ja Pharbitis tricolor. Kew POWO listaa nämä saman lajin vanhentuneiksi synonyymeiksi, joten kyse on aina samasta kasvista. Heimoltaan päivänsini kuuluu kiertokasveihin (Convolvulaceae), samaan heimoon kuin tuttu rikkakasvi peltokierto.

Päivänsini tarvitsee aurinkoa ja tuulensuojaa

Aurinkoinen paikka on kukinnan ehto. North Carolina State Universityn puutarhatietokanta määrittää päivänsinelle täyden auringon eli vähintään kuusi tuntia suoraa valoa vuorokaudessa; varjossa kasvi venyttää vartta mutta kukkii laiskasti. Suomen valoisa kesä riittää hyvin, kunhan paikka on eteläinen tai läntinen eikä jää rakennuksen tai puiden varjoon.

Tuulensuoja on köynnökselle yhtä tärkeä. Britannian Royal Horticultural Society luonnehtii lajia suojaisaa kasvupaikkaa vaativaksi, sillä ohut varsi ja paperinohuet kukat repeytyvät kovassa tuulessa. Lasitettu parveke on tähän ihanteellinen: lämpö kerääntyy, tuuli ei yllä kasvustoon, ja säleikön voi pystyttää suoraan kaiteeseen.

Avomaalla päivänsini istutetaan lämpimän seinustan tai aidan viereen, mielellään etelään avautuvalle paikalle. Hyötykasviyhdistyksen mukaan laji viihtyy lämpimällä ja aurinkoisella paikalla puutarhassa tai suojaisalla parvekkeella. Mitä lämpimämpi kasvupaikka, sitä aikaisemmin kukinta alkaa lyhyen suomalaisen kesän puitteissa.

Näin kylvät päivänsinen siemenistä

Päivänsini kasvatetaan Suomessa lähes aina siemenestä, ja esikasvatus sisällä on lyhyen kesän takia tarpeen. Hyötykasviyhdistys ohjeistaa esikasvatukseen tammi–huhtikuussa, kun taimille jää aikaa vahvistua ennen kesäkuun ulossiirtoa. Siemenet ovat kookkaita ja niissä on kova kuori, joten itäminen nopeutuu liotuksella.

Itäminen onnistuu lämpimässä, noin 20–24 °C:ssa, ja kestää tavallisesti runsaan viikon. Nuori taimi alkaa etsiä tukea heti, joten pieni tikku tai naru ruukkuun säästää sotkuiselta kasvustolta jo ikkunalaudalla.

1. Liota siemenet vuorokausi. Liota kovakuoriset siemenet haaleassa vedessä vuorokauden ennen kylvöä. Liotus pehmittää kuoren ja jouduttaa itämistä – vaihtoehtoisesti kuoren voi naarmuttaa kevyesti hiekkapaperilla.
2. Kylvä esikasvatukseen. Kylvä tammi–huhtikuussa 3–5 siementä 10–12 cm:n ruukkuun kosteaan kylvömultaan, noin sentin syvyyteen. Pidä multa tasaisen kosteana ja lämpimänä, noin 20–24 °C:ssa.
3. Anna taimen tarttua tukeen. Kun taimi lähtee kiipeämään, pistä ruukkuun ohut tikku tai pingota naru. Kiertyvä varsi tarttuu tukeen itsestään, eikä pitkäksi venynyt taimi sotkeudu naapureihinsa.
4. Karaise ulkoilmaan. Totuta taimet ulkoilmaan viikon ajan ennen istutusta. Vie ne päiväksi suojaisaan paikkaan ja tuo yöksi sisään, niin äkillinen sään muutos ei pysäytä kasvua.
5. Istuta ulos kesäkuussa. Istuta taimet lopulliselle paikalle vasta yöpakkasten mentyä, Etelä-Suomessa yleensä kesäkuun alussa. Valitse aurinkoinen ja tuulensuojainen paikka, jossa on valmiina säleikkö tai muu tuki.

Tuki ja köynnöstäminen – mihin päivänsini tarttuu

Päivänsini kiipeää kiertämällä koko vartensa tuen ympäri. Tämä erottaa sen monesta muusta kesäköynnöksestä: toisin kuin kärhillään tarttuva tuoksuherne, päivänsini ei tarvitse ohuita lankoja vaan kietoutuu myös paksumman säleikön tai pergolan tolpan ympäri. Varsi kiertyy aina samaan suuntaan, ja nuori verso hakee tukea jo muutaman päivän ikäisenä.

Tukirakenne kannattaa pystyttää valmiiksi ennen istutusta. Säleikkö, kaiteeseen pingotettu puutarhaverkko tai pystysuorat narut riittävät hyvin, kun ne ulottuvat 2,5–3 metrin korkeuteen. Liian matala tuki johtaa siihen, että latva alkaa etsiä uutta tarttumakohtaa ja kietoutuu omaan kasvustoonsa.

Parvekkeella päivänsini muodostaa nopeasti vihreän näkösuojan. Sama ominaisuus tekee siitä hyvän kumppanin muille kesäköynnöksille, kuten kelloköynnökselle: yhdessä ne peittävät kaiteen tai ruman seinustan yhden kesän aikana. Latvan voi ohjata käsin haluttuun suuntaan niin kauan kuin verso on nuori ja taipuisa.

Kuinka usein päivänsineä kastellaan

Päivänsineä kastellaan runsaasti ja tasaisesti, sillä laji ei siedä kuivumista. Runsas lehtimassa haihduttaa paljon vettä, ja erityisesti parvekeruukussa multa kuivuu helleaaltona pahimmillaan päivässä. Hyvä mittari on sormi: kun pintamulta tuntuu kuivalta parin sentin syvyyteen, on kastelun aika.

Ruukku ja avomaa eroavat selvästi. Parvekelaatikko vaatii kuumalla säällä lähes päivittäisen kastelun, kun taas seinustalle istutettu kasvi pärjää harvemmalla mutta runsaammalla annoksella, koska syvä maa pidättää kosteutta paremmin. Aamulla kasteltu kasvusto ehtii kuivattaa pintansa ennen iltaa.

Vedentarve on suurimmillaan keskikesän kukinnan aikaan. Elokuun viiletessä haihdunta vähenee, ja kastelua harvennetaan. Tärkeintä on tasaisuus – toistuva kuivuminen ja rankka kastelu vuorotellen pudottaa nuppuja ja katkoo kukintaa.

Mitä multaa ja ravinteita päivänsini tarvitsee

Tavallinen, vettä hyvin läpäisevä kukkamulta riittää päivänsinelle. Royal Horticultural Society kuvaa lajin kasvavan monenlaisessa maassa – savesta hiekkaan – kunhan kasvualusta on kostea mutta hyvin vettä läpäisevä, eikä pH:lla ole suurta merkitystä. Parvekelaatikkoon käy ravinteistettu kukkamulta sellaisenaan, avomaan penkkiin sekoitetaan tarvittaessa kompostia.

Lannoituksen kanssa kannattaa olla varovainen. Liiallinen typpi kasvattaa rehevää lehtimassaa kukkien kustannuksella, mikä on yksi tavallisimmista syistä siihen, ettei päivänsini kuki. Kevyt, kukinnalle suunnattu ravinneliuos parin viikon välein pitää kasvun tasaisena ilman, että lehti vie vallan.

Köyhässäkin maassa päivänsini pärjää yllättävän hyvin. Niukasti lannoitettu kasvi panostaa kukintaan, kun taas runsasravinteinen penkki tuottaa metrikaupalla vartta ja lehteä. Tämä on hyvä muistaa erityisesti, jos kasvi istutetaan vanhaan, paljon ravinteita sisältävään puutarhamaahan.

Miksi päivänsini ei kuki

Kun päivänsini kasvattaa vain vihreää massaa, syy on useimmiten liiassa typessä tai liian vähässä valossa. Runsastyppinen lannoite ja varjoisa paikka tuottavat saman lopputuloksen: tukevan köynnöksen ilman kukkia. Niukempi lannoitus ja aurinkoisempi kasvupaikka kääntävät kasvin energian nuppuihin.

Toinen tavallinen syy on liian myöhäinen kylvö. Suoraan ulos kylvetty siemen itää ja kasvaa niin myöhään, että kukinta ehtii alkaa vasta aivan loppukesästä ennen ensimmäisiä halloja. Sisällä tammi–huhtikuussa esikasvatettu taimi sen sijaan kukkii jo heinäkuussa. Lyhyt kasvukausi on Suomessa päivänsinen suurin haaste.

Joskus kasvi näyttää kukkimattomalta, vaikka kukkii. Yksittäinen kukka avautuu aamulla ja on kuihtunut jo iltapäivällä, joten iltapäivällä parveketta katsova näkee vain nuppuja ja kuihtuneita suppiloita. Aamulla kasvusto on täynnä sineä – kukinta vain ajoittuu päivän alkuun.

Päivänsinen tuholaiset: kirvat ja vihannespunkki

Terveenä päivänsini on kohtalaisen kestävä, mutta kaksi tuholaista toistuu: kirvat ja vihannespunkki. Molemmat viihtyvät lämpimässä ja suojaisassa, juuri samanlaisissa oloissa joissa kasvi itse menestyy parhaiten.

Kirvat

Kirvat kerääntyvät versojen kärkiin ja nuppujen tyville imemään nestettä. Pahat pesäkkeet näkyvät käpristyvinä lehtinä ja tahmeana mesikasteena. Mieto kasvisaippualiuos tai voimakas vesisuihku huuhtoo kannan pois, ja toistettuna parin päivän välein se yleensä riittää.

Vihannespunkki

Vihannespunkki iskee erityisesti kuivassa ja kuumassa, kuten lasitetulla parvekkeella. Ensioire on lehtien vaalea pistemäinen laikutus, ja pahassa tartunnassa lehtien alle ilmestyy hienoa seittiä. Ilmankosteuden nosto ja kasvuston suihkutus vedellä vaikeuttavat punkin oloa; voimakkaaseen tartuntaan tepsii kasvinsuojeluaineeksi tarkoitettu valmiste.

Onko päivänsini myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille

ASPCA luokittelee elämänlangat (Ipomoea spp.) myrkyllisiksi koirille, kissoille ja hevosille. Sen eläinmyrkytyskeskuksen kasviluettelon mukaan vaikuttavina aineina ovat indolialkaloidit, ja oireina mainitaan oksentelu sekä suurten siemenmäärien aiheuttamat aistiharhat. Luokitus koskee koko sukua, joten se pätee myös päivänsinen kasvattajan kotitaloudessa Suomessa.

Myrkyllisimmät ovat siemenet. North Carolina State Universityn puutarhatietokanta kuvaa siementen sisältävän lysergihappoa, joka aiheuttaa LSD:n kaltaisia aistiharhoja, sekä oireina pahoinvointia, oksentelua, ripulia ja uneliaisuutta; lehtien ja varsien nieleminen voi aiheuttaa oksentelua. Vakavuusaste on luokiteltu matalaksi, mutta siemeniä ei pidä niellä, eikä niitä ole tarkoitettu mihinkään käyttöön ihmisravintona.

Käytännössä riski on hallittavissa. Royal Horticultural Society neuvoo käsittelemään lajia suojakäsinein ja muistuttaa, että kasvi on haitallinen nieltynä. Talteen kerätyt siemenet kannattaa säilyttää merkityssä rasiassa lasten ja lemmikkien ulottumattomissa. Lemmikkitalouteen aidosti turvallinen vaihtoehto on saman suvun koristebataatti, jonka ASPCA luokittelee myrkyttömäksi.

Kausi päättyy hallaan – yksivuotisen päivänsinen vuosi

Päivänsini on hallanarka, eikä se talvehdi Suomessa. Royal Horticultural Society antaa lajille talvenkestävyysluokan H1C, eli sitä voi kasvattaa ulkona vain kesän lämpiminä kuukausina; alle +5 °C:n lämpötila vaurioittaa kasvia. Ensimmäinen syksyn pakkasyö päättää kauden lopullisesti, ja kasvusto kannattaa kompostoida halloja seuranneella viikolla.

Uusi kasvusto saadaan keväällä siemenistä. Loppukesän kukista kehittyy kuivia siemenkotia, joista siemenet kerätään talteen ennen kasvuston poistoa. Kerää vain täysin kypsät, ruskettuneet kodat ja kuivata siemenet ennen säilytystä – muista myrkyllisyys ja säilytä ne merkittyinä poissa lasten ulottuvilta.

Yksivuotisuus on myös vapaus. Joka keväälle löytyy uusi lajike tai väri saman lajin sisältä, ja koska kasvi rakentuu yhdessä kesässä metrien mittaiseksi, parvekkeen ilme uudistuu vuosittain pienellä vaivalla. Lisää ideoita kesän köynnöksiin ja laatikkokukkiin löytyy parvekekukkien kokoelmasta.

Usein kysyttyä päivänsinestä

Lue myös

• Parvekekukat – kesän kukkijat laatikkoon ja säleikölle →
• Koristebataatti – saman suvun lehtikasvi →
• Tuoksuherne – tuoksuva kesäköynnös →
• Kelloköynnös – nopea kesäköynnös parvekkeelle →
• Tsinnia – lemmikeille turvallinen kesäkukka →